Chinchillojen yhteiselo - yksi vai useampi chinchilla?

Chinchilla on laumaeläin ja siksi suosittelen chinchillalle lajitoveria. Toisen chinchillan voi hankkia jutustelukumppaniksi viereiseen häkkiin. Puheensorina chinchillojen keskuudessa on meillä ainakin iltaisin kova. Kaverin hankkimisesta samaan häkkiin voit lukea lisää alla olevista teksteistä.


Naaras-uros pariskunta

Hyvä ja suositeltavin valinta on naaras-kastroitu uros yhdistelmä, koska tällainen pariskunta tulee toimeen yleensä varmimmin. Tällainen ratkaisu on myös cincujen kannalta ihanteellinen, koska tällöin ne saavat elää yhdessä jatkuvasti. Uroksen voi kastroida aikaisintaan noin puoli-vuotiaana, mutta suositeltavaa olisi odottaa vähintään 9 kk ikään asti. Kastrointiin liittyy aina toki riski, mutta nykyään on eläinlääkäreitä, jotka osaavat leikata chinchilloja. (Suosittelen pk-seudulla Kauniaisten Eläinlääkäriasema Arkkia/Kristiina Kontio-Jalankaa.)

Naaras ja kastroimaton uros tulevat yleensä myös hyvin toimeen keskenään, mutta ne tietenkin lisääntyvät olosuhteiden ollessa suotuisat. Tällaista pariskuntaa muodostaessa, kannattaa miettiä tarkkaan: miksi haluat teettää naaraallasi poikaset? Yleensä lisääntyvä pariskunta kannattaa muodostaa vain, mikäli astuttamisella on jokin päämäärä. Jos siis pariskunta on jalostuksellisesti hyvä ja pariskunta voi osaltaan parantaa chinchillakantaamme. Muussa tapauksessa lisääntyvä pariskunta ei mielestäni ole suositeltava valinta, ellet sitten aio pitää kaikkia poikasia itse, tai ellei sinulla ole niille valmiiksi hyviä koteja. Kunnollisia ja pysyviä koteja ei aina ole helppoa löytää, eikä eläinkaupan hyllylle joutuminen tai lopetus saisi mielestäni koskaan olla kenenkään cincun kohtalo. Toisin sanoen muista: poikaset ovat sinun vastuullasi ja varaudu siten myös yllättäviin kuluihin (lisähäkkejä, eläinlääkärikulut yms.)

Lisääntyvän pariskunnan omistajalla täytyy olla vähintään kaksi chinchillahäkkiä: naaraalle ja urokselle kummallekin omansa. Pariskuntaa ei voi siis yleensä pitää jatkuvasti yhdessä, koska muuten naaras on koko ajan joko kantavana tai se imettää, ja välillä myös molempia yhtä aikaa ja tällainen rasittaa naarasta kohtuuttomasti. Huomioi myös, että poikasetkin täytyy vieroittaa emosta 2-kuisina omaan häkkiinsä ja että 3-kuiset eri sukupuolta olevat poikaset on jo hyvä erottaa toisistaan, koska chinchilla saattaa tulla sukukypsäksi jo 3 kuukauden iässä!

Pariskunnan poikueiden "tekotahti" riippuu tietysti myös pariskunnasta, sillä toiset pariskunnat tekevät harvemmin poikasia, mutta useimmat lisääntyvät tauotta, jos ovat samassa häkissä koko ajan. Sopiva astutustiheys riippuu ennen kaikkea naaraasta: missä ajassa naaras palautuu poikasista vai pysyykö se hyvässä massassa/kunnossa helposti, minkä ikäinen naaras on kyseessä, millainen emo se on ja onko sillä hyvä maidontuotanto. Toki sopivaan astutustiheyteen vaikuttaa myös omistajan ajankäyttö, sillä poikaset vaativat paljon aikaa (käsittelyä ym.). Silti naaraan kunto ja terveys on aina etusijalla ja naaraan tulee olla ennen astutusta hyvässä kunnossa ja terve. Sopiva astutustiheys on siis monen tekijän summa, eikä naaraita saa mahdutettua yhteen muottiin, joka sopisi kaikille.

Suomen Lemmikkichinchillat ry:n (slcry.net) suositukset koskien kasvatusta:
1) suositellaan, että kasvatukseen käytettävät chinchillat ovat jalostustasoisia (eläin on palkittu näyttelyssä, SLC:n virallisessa luokassa, vähintään sinisellä nauhalla).
2) suositellaan naarasta kohden enintään 1−2 poikuetta vuodessa huomioiden naaraan kunto ja poikuekoot sekä pitämään naaraalla myös pidempiä taukoja riittävän usein.
3) ei suositella lisäännyttämään eläimiä, joilla esiintyy (tai joiden suvussa esiintyy) joitain sairauksia.

Naaraan aikaisin astutusikä (tarkoittaa käytännössä, että se päästetään tekemisiin/samaan häkkiin lisääntymiskykyisen uroksen kanssa) on noin 10-12 kk riippuen naaraan koosta: joillakin naarailla jopa reilusti yli 12 kk ja jotkut naaraat (kylläkin harvat) saattavat olla riittävän kehittyneitä jo 8-kuisina. Jos naaras astutetaan liian aikaisin, sen oma kehitys voi jäädä kesken, eli se ei saa rauhassa kehittyä normaalin kokoiseksi. Liian aikainen astutus ei tee muutenkaan hyvää naaraalle, sillä se saattaa stressaantua, mikäli ei ole vielä valmis hoitamaan poikasia. Tällöin se saattaa jopa jättää poikaset kokonaan hoitamatta. Jos olet vielä "untuvikko" kasvatusasioissa, on parempi odottaa sinne vuoden ikään asti, jolloin et ainakaan astuta naarasta liian aikaisin. Uroksenkin olisi hyvä antaa kasvaa vähintään noin 6-10 kuukauden ikäiseksi (tämäi suositusikä on taas hyvin cincukohtaista) ennen kuin se laitetaan yhteen naaraan kanssa. Samaa käytäntöä voi soveltaa, jos naaras yhdistetään kastroidulle urokselle. Jos chinchilloista on tarkoitus muodostaa "vakiopariskunta" koko niiden eliniäksi, olisi hyvä, ettei ikäeroa olisi aivan hirmuisesti. Tällöin pari eläisi suurin piirtein samassa elämänvaiheessa. Toisaalta cincut elävät 10-20 vuotta, joten ikäerolla ei ole käytännössä niin suurta merkitystä.

Yleisesti ensisynnyttäjän yläikärajana pidetään 5 vuotta, jolloin komplikaatioiden vaara ei nouse "liian suureksi". Kuitenkin myös tämä on taas hyvin naaraskohtaista ja tulee muistaa, että tärkein kriteeri on naaraan terveys ja kunto. Ajankohta, jolloin naaraschinchilla on suositeltavaa jättää ns. eläkkeelle (eli se ei enää saa poikasia) on kiinni naaraasta eli missä kunnossa se on, miten poikueiden kantoaika/imettäminen ja niistä palautuminen menee. Ei siis ole olemassa mitään tarkkaa ikärajaa, mutta usein puhutaan noin 8-10 vuoden iästä. Mutta enemmän kannattaa katsoa eläimen kuntoa (ja miten poikueet menee) kuin ikää sekä tietysti naaraan koko elämänkaarta.

Pähkinän kuoressa poikasten teettäminen vaatii: rutkasti vastuuntuntoa, rahaa, aikaa, tilaa ja viitseliäisyyttä.


Useampi saman sukupuolen edustaja

Kahden uroksen tai kahden naaraan toimeen tuleminen on myös mahdollista. Huomio kuitenkin ongelmia saattaa jossain vaiheessa ilmetä, vaikka pari aluksi näyttäisikin tulevan toimeen keskenään.  Parhaiten saman sukupuolen pareista toimivat äiti-tytär ja siskokset (tai poikasesta asti yhdessä kasvaneet naaraat). Myös isä-poika ja veljekset (tai poikasesta asti yhdessä kasvaneet urokset) voivat tulla toimeen keskenään, mutta huomioi, että kahta urosta ei kannata pitää samassa häkissä, jos hajumatkan sisäpuolella on kiimassa oleva naaras. Tällöin urokset saattavat tapella paritteluoikeudesta, vaikka eivät olisi samassa häkissä naaraan kanssa. Tulee muistaa, että tappelu voi syntyä juuri silloin kun omistaja ei ole kotona, jolloin tappelu voi edetä hyvin veriseksikin ja eläimet saattavat jopa tappaa toisensa.

Riskiyhdistelmän valitessaan omistajan on oltava varautunut erottamaan chinchillat, jos ne eivät enää hyväksy toisiaan tai ilmenee muita ongelmia. Kahden naaraan tai uroksen yhdessä pidossa ongelmaksi voi osoittautua chinchillojen pomottelu. Kun arvojärjestystä selvitellään, ongelmia tuottaa se, jos kumpikaan naaraista tai uroksista ei alistu. Voi myös käydä niin, että toinen alistaa toista liikaa (esim. alistettu ei pääse tarpeeksi usein ruokakipolle -> laihtuminen), jolloin chinchillat on tietenkin erotettava. Naaras-uros pariskunnassa tätä ongelmaa ei yleensä ole, koska chinchillalaumassa naaraat ovat dominoivia uroksiin nähden.

Aikuisia saman sukupuolen yksilöitä ei kannata kokemattoman (eikä välttämättä kokeneenkaan) chinchillan omistajan ruveta yrittämään yhteen. Kahden aikuisen uroksen tai kahden naaraan kohtaamiset saattavat olla hyvin raivoisia ja verisiä, ja seurauksena voi olla jopa chinchillan kuolema.


Lisääntyvän pariskunnat värit. Onko niillä väliä?

Lisääntyvän pariskunnan väreillä on väliä! Tietyissä väriyhdistelmissä esiintyy ns. letaalitekijöitä, jotka aiheuttavat poikasten kuoleman usein jo sikiö vaiheessa, mutta viimeistään 10 vrk ikäisenä. Tällaiset vialliset poikaset voivat aiheuttaa ongelmia emolle tiineysaikana tai synnytyksen yhteydessä.

Kiellettyjä yhdistelmiä ovat:

1.) Valkoisten väriryhmien chinchillat keskenään (esim. pink white ja white mosaicia ei saa yhdistää)
2.) Kaikki velvet -väriset chinchillat keskenään (esim. brown velvetiä ja black velvetiä ei saa yhdistää)



Miten chinchillat saa parhaiten totutettua yhteen?

Tässä vinkkejä:

Voit antaa chinchillojen ensin olla kahdessa eri häkissä vierekkäin usean viikon ajan, jotta ne tottuvat toistensa hajuun. Jätä kuitenkin häkkien väliin reilusti tilaa (vähintään 15 cm), etteivät cincut pääse puremaan kaverilta esim. varvasta irti tai nappaamaan kaveria hännästä. Tämä kahdessa häkissä pito ei ole välttämätöntä.
Ennen kuin laitat pariskunnan saman katon alle, siivoa niiden tuleva häkki huolellisesti ja laita häkkiin kylpyastia. Tämän jälkeen laitat tulevan pariskunnan häkkiin. Usein chinchillat ovat niin innoissaan hiekkakylvystä, etteivät edes välttämättä heti huomaa toisiaan vaan kylpevät yhdessä. Kun ne huomaavat toisensa, niiden hajut ovat jo hieman sekoittuneet ja sopeutuminen on helpompaa. Aika usein jonkinlaista tukkapöllyä annetaan kaverille, mikä on normaalia, mutta jos pariskunnan tappelu käy rajuksi ja chinchillat ryntäilevät taukoamatta toistensa kimppuun, kannattaa pariskunta erottaa ja yrittää sopeuttamista uudelleen muutaman päivän tai viikon kuluttua. Naaraan kiima on myös hyvä ajankohta yhdistää se uroksen kanssa.

Ns. väsytystekniikka toimii yleensä myös hyvin. Tämä tarkoittaa, että pariskunta laitetaan yhteen esim. näyttelyreissun jälkeen, jolloin cincut ovat sen verran väsähtäneitä, että saattavat hyväksyä suotuisammin kaverin.

Huom! Totuttaminen tehdään aina chinchillojen ehdoilla ja on pidettävä silmät ja korvat auki myös sen jälkeen, kun pariskunta näyttää sietävän toisiaan. Koskaan ei voi olla liian varovainen!


Muuta huomioitavaa

Isossa chinchillalaumassa tulee todennäköisemmin tappeluita kuin pariskunnalla. Kahden naaraan ja yhden uroksen lauma voi joskus toimia. Myös useampi kuin kaksi naarasta tai urosta voi joskus toimia, mutta suositeltavin vaihtoehto olisi kuitenkin pitää chinchillat pareittain. Jos chinchilla ei jostain syystä tule toimeen toisen chinchillan kanssa, älä pakota niitä asumaan samassa häkissä!


© Maarit Lähdesmäki


<--Takaisin