Chinchillojen sairauksista ym.

Chinchilla sairastaa oikein hoidettuna todella harvoin!

Huom! Ohjeet on kirjoitettu aikuisen eläimen hoitoon, ellei toisin ole mainittu.
Huomioi tämä hoitaessasi nuorta eläintä (= pienemmät annokset).

Terve chinchilla torkkuu päivisin ja on aktiivisimmillaan iltaisin, öisin ja/tai aamuvarhain. Sillä on puhtaat silmät ja sieraimet, rauhallinen hengitys ja hyväkuntoinen turkki. Terveen chinchillan papanat ovat pitkulaisia, suurin piirtein tasapaksuja/symmetrisiä/päistään pyöreitä sekä hieman pehmeitä (eivät kuitenkaan liiskannu esim. tasoille), ja niitä tulee jatkuvasti. Sairas chinchilla saattaa nukkua paljon ja olla väsynyt iltaisin, jolloin sen tulisi olla normaalisti aktiivisimmillaan. Muita sairauksien oireita ovat mm. syömättömyys, huonokuntoinen turkki, silmä- ja sierainvuoto, ruokahaluttomuus, runsas syljen eritys, ripuli, ummetus, kouristukset, verivirtsa, nopeutunut hengitys ja haluttomuus liikkua. Mikäli eläin sairas eikä se parane kotikonstein, tulee eläinlääkäriin ottaa yhteys mahdollisimman pian, sillä monet sairaudet etenevät nopeasti ja pienen kokonsa takia chinchillan kunto laskee nopeasti! Älä kuitenkaan vie eläintäsi mille tahansa eläinlääkärille vaan varmista, että eläinlääkäri tietää chinchilloista. Eläintä lääkittäessä on muistettava, että antibioottien käyttö muuttaa chinchillan suoliston mikrobikantaa, joten cincua ei tule lääkitä ilman selvää antibioottien tarvetta. Anna maitohappobakteereja (huom! avaa kapseli ja sekoita nesteeseen) tasapainottamaan vatsan toimintaa antibiootin aikana, jotta vatsa pysyisi toimintakunnossa.

Tärkeintä monien sairauksien ehkäisyssä on oikeanlainen ruokavalio. Heinän laatu on erittäin tärkeää. Heinän tulee olla kuivaa, vihertävää, homeetonta ja hyväntuoksuista. Pelletin pitää olla nimenomaan chinchilloille sopivia (puriste)pellettiä, ja tulee myös huomioida, että pelletti ei pysy käyttökelpoisena kovin pitkiä aikoja. Monien pellettien todellinen/järkevä käyttöaika on valmistuspäivästä vain noin 4 kk, ja tällöinkin pelletti pitäisi säilyttää valolta suojattuna, viileässä ja kannellisessa astiassa. Vääränlaisen tai liian pitkän säilytyksen tuloksena pelletin laatu heikkenee ja se menettää ravintoarvonsa (liialliset vitamiinitappiot ja rasva härskiintyy).

Jos chinchilla joudutaan nukuttamaan (esim. leikkauksen yhteydessä) varmista, että eläinlääkäri on tietoinen nukutuslääkkeen oikeasta annostuksesta cincuille. (Se on nimittäin vain murto-osa siitä määrästä, mikä annetaan samanpainoiselle eläimelle yleensä.) Varmista, että operaation tekevä lääkäri tietää tämän ja häntä voi tarvittaessa pyytää konsultoimaan toista lääkäriä, jolla on kokemusta asiasta. Kaikki lääkärit eivät valitettavasti myönnä tietämättömyyttään, joten noudata varovaisuutta. On ensiarvoisen tärkeää valita cincutietoinen eläinlääkäri sairauksien hoitoon ja leikkauksien suorittamiseen. Esim. pk-seudulla löytyy Kristiina Kontio-Jalanka / Arkki ja Einar Eriksson, joita voin suositella.

Yleisimmät sairaudet chinchilloilla ovat ummetus ja ripuli, jotka aiheutuvat yleensä ruokintavirheistä, stressistä tai ruokinnan muutoksista (esim. uuden pelletti- tai heinäerän aloitus). Vatsavaivat ovat useimmiten hoidettavissa ihan kotikonstein, mutta aina jos cincu sairastaa hiemankin vakavammin on syytä viedä se heti cincutietoiselle eläinlääkärille. Seuraavassa on lyhyet katsaukset joihinkin yleisimpiin sairauksiin.



Pehmeät papanat ja ripuli

Oireet ja syyt: Uloste on pehmeää tai täysin juoksevaa/vetistä. Ulosteen joukossa saattaa myös olla limaa. Chinchilla voi muuttua myös sairaannäköiseksi ja menettää ruokahalunsa, jos ripuli on edennyt pahaksi. Syitä pehmeisiin papanoihin / ripuliin voi olla monia mm. liian vähäinen kuidun määrä ravinnossa, pilaantunut tai huonolaatuinen heinä tai muuten sopimaton ravinto, huono tuuletus, kosteus, kuumuus, veto, myrkytys, häkin likaisuus, stressi, uuden heinä- tai pellettierän aloitus, naarailla synnytys, vitamiinikuurit tai liiallinen määrä herkkuja.

Hoito: Poista pelletti, puhdista häkki ja tarjoa runsaasti hyvälaatuista heinää. Jos papanat ovat ainoastaan pehmeitä, eikä kyse ole suoranaisesta ripulista (= uloste vetistä/juoksevaa), pidä cincua heinä-vesi -dieetillä kolmen neljän päivän ajan.  Jos papanat eivät normalisoidu tämän dieetin aikana tai löysät papanat etenevät ripuliksi, anna ruiskulla suoraan suuhun maitohappobakteereja veteen sekoitettuna (jatka edelleen heinä-vesi -dieettiä). Myös terveen cincun (tuoreiden) papanoiden syöttäminen voivat tasapainottaa vatsan toimintaa. Jos papanat eivät nyt normalisoidu vuorokauden kuluessa, ulosteen koostumus vetistyy edelleen tai eläimen tila muuten heikkenee, vie chinchilla viipymättä eläinlääkärille. Eläinlääkäri määrä todennäköisesti eläimelle antibioottikuurin (ja mahdollisesti myös matokuurin, esim. Giardiaa epäiltäessä). Erittäin huonokuntoiselle ripulipotilaalle on tarjottava vettä pipetillä ja (pakko)syötettävä haaleaa kauravelliä. Velliä syötetään pipetillä 5-10 ml eläimen kunnosta riippuen jopa 5 kertaa päivässä.

Huomio myös, että ripulia saattaa seurata ummetus ja suolistotukos. Ripuli voi olla myös oire jostain muusta taudista, jolloin on tietenkin hoidettava myös kyseinen sairaus eikä vain ripulia. Pahimmassa tapauksessa ripuli saattaa edetä suolistotulehdukseksi ja siitä edelleen keuhkokuumeeksi, joten vetinen/juokseva ripuli on chinchilllalla hyvin vakavasti otettava sairaus, johon se tarvitsee hoitoa nopeasti.

HUOM! Kun papanat ovat taas normaaleja, aloita pelletin syöttäminen varovasti (1. päivänä puoli teelusikkaa, seuraavana päivänä teelusikallinen jne.), ettei chinchilla ahmaise innostuksissaan kerralla liian paljoa pellettiä ja tällöin maha menee helposti uudelleen sekaisin.

Ehkäisyssä tärkeintä: Oikea ruokavalio (ei tuoretta, ei liikaa herkkuja).

Muuta: Chinchilla syö tarkoituksella papanoita suoraan peräaukon suulta. Näissä ns. yöpapanoissa on runsaasti ruoansulatukselle tärkeitä mikrobeja sekä proteiineja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Yöpapanoiden syönti on täysin normaalia ja lisäksi välttämätöntä ruoansulatukselle. Mm. stressi estää yöpapanoiden muodostumista ja täten haittaa myös ruoansulatusta.

Ummetus ja suolistotukos

Ummetuksen oireita ovat: eläimen papanat ovat normaalia pienempiä, kuivempia, kurttuisia ja/tai niitä tulee vähemmän kuin normaalisti. Chinchillan liikkuminen saattaa myös olla vähäistä ja ruokahalu vähentynyt. Silmät saattavat joskus olla lasittuneet. Jos ummetus on edennyt pitkälle, papanoiden tulo loppuu kokonaan ja kyseessä saattaa olla suolistotukos. Tällöin eläintä voi olla vaikea pelastaa. Pitkälle edenneen ummetuksen/suolitukoksen oireita voivat olla liikkumattomuus, syömättömyys, sisään painuneet kyljet, pullistunut vatsa, hampaiden narskuttelu ja tasapainohäiriöt. Ummetus saattaa johtua mm. väärästä ruokinnasta, stressistä, bakteeri-infektiosta, pilaantuneesta ruoasta, kasvaimesta, hermohäiriöstä, lääkehoidosta, liian vähäisestä liikunnasta, suolistossa olevasta karvapallosta, uuden heinä- tai pellettierän aloituksesta. Mikäli ummetus tai suolistotukos on oire toisesta sairaudesta, on hoidettava myös itse ummetuksen aiheuttajaa. Jos epäilet ummetusta/suolitukosta, voit testata papanatuotantoa laittamalla chinchillan esim. matkaboxiin tai lattialle ja odottamalla hetken.

Huom! Tarkkaile aluksi syökö chinchilla. Eli onko kyseessä ummetus/suolistotukos vai pelkkä syömättömyys? Syömättömyys itsessään aiheuttaa tietysti sen, ettei papanoita tule. Mutta taas toisaalta täydellinen ummetus/suolistotukos aiheuttaa usein syömättömyyttä ja täten joskus voi olla vaikea sanoa, kumpi on syy ja kumpi on seuraus (eli onko ummetus/suolitukos aiheuttanut syömättömyyttä vai syömättömyys papanakadon).

Hoito: Tarjoa runsaasti hyvälaatuista heinää ja raikasta vettä. Jos ummetus on lievää, voit kokeilla antaa esim. muutaman mehevän rusinan, jotka saattavat auttaa. Jos ummetus on kohtalaisen voimakasta, anna ruiskulla suoraan suuhun maitohappobakteereja nesteeseen, mielellään tuoreen ananaksen mehuun (tai sokeroimattomaan säilyketölkkiananaksen mehuun), sekoitettuna. Nämä mehut sisältävät bromeliinientsyymiä, joka pehmittää suolistossa olevaa massaa. Juoksuta eläintä lattialla. Jos tämä ei auta puolen vuorokauden-vuorokauden kuluessa, anna maitohappobakteerien lisäksi 1-2 ml parafiiniöljyä (saa apteekista). Juoksuta eläintä edelleen lattialla ja anna parafiiniöljyä uudelleen (1 ml) noin 1-2 tunnin kulutta. Toista hoitoa niin kauan kunnes eläin ulostaa normaalisti, mutta anna parafiiniöljyä max. 4 kertaa päivässä. Suolistotukoksen ensiapuna voit antaa eläimelle 2-3 ml parafiiniöljyä sekä jatkaa hoitoa kuten ummetusta neuvottiin hoitamaan edellä. Jos suolistotukos ei aukene nopeasti, suosittelen viemään chinchillan viipymättä eläinlääkäriin. Eläinlääkäriltä voit mahdollisesti saada chinchillalle suoliston toimintaa edistävää lääkettä (Primperan). Muutenkin jos kohtalaisen voimakas ummetus ei hellitä vuorokauden sisällä tai eläin on apaattinen, on viisainta viedä chinchilla eläinlääkäriin.

Ehkäisyssä tärkeintä: Oikea ruokavalio, riittävä liikunta ja oikean kokoinen häkki.



Peräsuolen ulostulo

Peräsuoli on tullut ulos esim. suolistotulehduksen seurauksena. Aikuiselle peräsuoli voidaan yrittää laittaa takaisin leikkauksen avulla, mutta ennuste on tietojeni mukaan melko huono. Poikaselle peräsuoli voidaan kokeilla laittaa takaisin ilman leikkausta. Jos peräsuoli on tullut ulos, yritä pitää suoli kosteana veden avulla (esim. märällä pumpulilla) ja vie chinchilla nopeasti eläinlääkäriin. Jos peräsuoli ehtii kuivua liikaa, on sekä poikasen että aikuisen chinchillan kohdalla lopetus ainut vaihtoehto.



Silmävuoto

Oireet ja syyt: Kyyneleiden eritys on runsasta, silmän ympäryskarvat ovat märkiä, silmä rähmii tai on osittain/kokonaan ummessa. Syitä voivat olla mm. tukkeutuneet kyynelkanavat, roskat silmissä, silmätulehdus, vetoinen häkin paikka, haava/tulehdus suussa, epähygieeniset tilat, puutostilat (kuten A-vitamiinin puutos) tai terävät osat häkissä ovat voineet raapaista chinchillan silmää.


Chinchillan vuotava silmä

Hoito: Tarkista, ettei silmässä ole roskia. Silmiä voi puhdistaa/huuhdella keitetyllä (jäähdytetyllä) vedellä. Siirrä häkki täysin vedottomaan paikkaan. Joillekin yksilöille tavallisen purun pöly aiheuttaa ärsytystä silmissä, jolloin kuivikkeena voi käyttää haapahaketta (esim. Mörttiröpöä) tai isolastuista purua. Jos epäilet puutostilaa, kokeile antaa vitamiinikuuri (esim. Tehovitol, saa apteekista). Silmätulehduksen hoitoon eläinlääkäri määrää silmätippoja ja/tai antibioottikuuria suun kautta. Jos silmävuoto ei lopu, kannattaa tarkistuttaa suu tarkemmin sekä ottaa mahdollisesti röntgenkuvat hampaista (katso seuraava Ongelmia suussa -teksti).

Ehkäisy: Tarkista häkki, ettei siinä ole teräviä osia. Oikea ruokavalio!

Muita silmäongelmia voi olla esim. kaihi (katso kuva) ja "pallosilmä" (katso kuva).



Ongelmia suussa

Hammasvaivojen oireita ovat mm. ylipitkät hampaat, hampaiden kasvu sekaisin, hampaiden rivijärjestyksen rikkoutuminen, vuotavat silmät, eläin syö normaalia vähemmän, eläin syö pää vinossa ja/tai eläin kuolaa (nk. slobbers*). Syynä voi olla jyrsittävän puute, väärä ruokavalio, puutostila (esim. kalsiumin puute), alttius perimässä, naarailla liian tiheät paritukset ja huono yleiskunto. Hammasongelma voi olla myös traumaperäinen. Myös haava/tulehdus suussa voi saada aikaan sen, että chinchilla ei syö normaalisti ja siksi sen hampaat eivät kulu tasaisesti.

Chinchillan hampaiden juuret saattavat myös alkaa ns. ylikasvaa. Tällöin alahampaiden juuret voivat kasvaa leukaluusta läpi tai ylähampaiden juuret silmiin asti  aiheuttaen täten silmien vuotamisen. Jos chinchillallasi todetaan lievää juurien ylikasvamista, eikä sillä ole niistä oireita (syömisongelmaa/laihtumista ja silmien vuotamista), voi tilannetta suorata, sillä juurien kasvaminen saattaa pysähtyä.

Jos chinchillalla todetaan paha hammasvika (tarkistuta asia röntgenkuvista), sen elämää voidaan kyllä pidentää lyhyeksi aikaa hiomalla ja leikkaamalla hampaita, mutta on yleensä parempi antaa eläimelle eutanasia eikä antaa sen kuolla nälkään/kärsiä.

*Huomaa kuitenkin, että kuolaaminen ei automaattisesti aina tarkoita hammasvikaa. Kuolaamista voi myös joskus esiintyä, mikäli ruokaa on tarttunut/kasaantunut esim. chinchillan kielen alle tai poskeen. Tämä tila estää chinchillaa syömästä kunnolla, joka taas saa chinchillan huonoon kuntoon ja eläin voi alkaa kuolata. Myös hampaan katkeaminen voi aiheuttaa syömättömyyttä. Kasaantuneet ruoantähteet ja heinät poistaa eläinlääkäri, ellei sinulla ole siihen tarvittavia välineitä ja taitoa. Huomaa myös, että esim. haava/tulehdus suussa tai jokin muu ongelma suussa voi aiheuttaa kuolaamista.

Aikuisen chinchillan hampaiden kuuluu olla väriltään tummankeltaiset tai oranssit. Jos sen hampaat ovat väriltään valkoiset, se kertoo yleensä vitamiinien tai kalsiumin puutostilasta.

Perinnöllisyys: Kasvatuksen kannalta hammasongelmat ovat hyvin haastavia, sillä niiden perinnöllisyyttä pidetään monimutkaisena ja hammasvika voi olla myös ei-geneettinen ja johtua mm. puutostilasta tai olla traumaperäinen. "Ikävä kyllä hammasvika ei johdu yhdestä yksinkertaisesta resessiivisestä geenistä, jonka voisi vain poimia ja testata rutiininomaisesti. Chinchillojen hammasvika on parhaan tietämyksemme mukaan polygeeninen ominaisuus. Se tarkoittaa sitä, että useat synnynnäiset ominaisuudet, kuten pään muoto, kasvunopeus, ravintoaineiden imeyttämiskyky ja muut perityt piirteet voivat altistaa chinchillan hammasvialle. Hammasvika ei periydy ennustettavalla tai johdonmukaisella tavalla. Tämän takia käytämme termiä altistaa varovasti polygeenisten ominaisuuksien yhteydessä: kun ei ole mitään yhtä aiheuttajaa. Edes vastuullisimmat kasvattajat eivät pysty kitkemään hammasvikaa täysin." (lähde: chinchillas.comin artikkeli hammasvioista, suomentanut Niina Bamberg, Chinchilla-lehti 1/10). Mutta koska hammasvika voi olla perinnöllinen, niin jos cincullasi on hammasvika, älä teetä sillä poikasia. Huomioi, että vaikka chinchillalla olisi ongelma hammasjuurissa, se saattaa olla täysin oireeton pitkäänkin ja joissain tapauksissa jopa vanhaksi asti, joten on erittäin tärkeää tarkastaa jalostuseläinten hampaat ja leuat (alahampaiden juuret) säännöllisesti. Jos teetät cincullasi poikasia, pyydä, että sinua opastetaan, miten leuat tarkistetaan, jottei oireettomia, mutta silti ongelman omaavia, eläimiä käytetä jalostukseen.

Ehkäisy: Tarpeeksi jyrsittävää: siporex-kiveä (saa rautakaupasta) ja kuivattuja omenapuun/pajun oksia; oikea ruokavalio sekä sairaiden eläinten poistaminen jalostuksesta.


Chinchillan hampaat kasvatat jatkuvasti, joten sillä tulee olla riittävästi jyrsittävää.


Virtasateiden vaivat

Chinchilla on varsin hajuton eläin, eikä sen virtsa juurikaan haise. Jos chinchillan elimistön mikrobitasapaino muuttuu, chinchillan virtsaan voi tulla voimakkaampi, pistävä haju. Jos eläimellä ei ole muita oireita, annetaan kotihoitona 2-3 ml sokeroimatonta puolukka- tai karpalomehua pari kertaa päivässä. Jos vaiva ei parane, virtsassa näkyy verta, eläin valittaa virtsatessaan tai sillä on muita virtsaamisongelmia, käänny eläinlääkärin puoleen. Chinchilloilla esiintyy myös virtsakiviä.

Ehkäisy: Jos chinchillallasi on aikaisemmin ollut virtsateiden toimintoihin liittyviä ongelmia, anna kerran viikossa pipetillä pari millilitraa sokeroimatonta karpalo- tai puolukkamehua. Tällä uskotaan olevan ennaltaehkäisevä vaikutus näihin sairauksiin. Mm. ruokavalion vääränlainen Ca/P-suhde altistaa virtsakiville. Älä pidä chinchillan häkissä tarjolla kalkki/mineraalikiveä ellei eläimellä ole puutostila, sillä liiallinen kalkki/mineraali voi kiteytyä kiviksi virtsaputkeen tai -rakkoon.



Kohtutulehdus

Oireet: Naaraan emättimen ympärillä olevat karvat ovat selvästi märät. Vuoto on runsasta, keltaista tai sameaa ja usein se haisee pahalta.

HUOM! Naarailla on kiima noin kerran kuussa ja joskus kiimavuoto saattaa olla hyvinkin voimakasta, mikä on normaalia. Kiimavuoto ei haise ja se menee ohi 2-4 päivässä.

Hoito: Jos vuoto haisee pahalta ja/tai se on keltaista, vie eläin heti lääkäriin. Jos vuoto on sameaa eikä se haise ja eläin on muuten normaali, seuraile, onko kyse vain kiimasta. Jos vuoto ei lopu 3-4 päivässä, vielä eläin lääkäriin.



Hengitystietulehdus

Chinchilla on herkkä vedolle, kosteudelle ja kylmyydelle. Myös stressi (esim. uusi ympäristö) voi altistaa hengitystietulehdukselle. Oireita ovat vetinen/märkäinen vuoto sieraimista ja silmistä, jatkuva aivastelu, hengitysvaikeudet ja/tai hengityksen rahina/naksuminen sekä lisäksi monesti väsymys ja ruokahalun puute. Jos chinchillan hengitys naksuu tai rahisee, se tarvitsee nopeasti antibioottikuurin (esim. Baytril), sillä tulehdus saattaa edetä nopeasti.

Ehkäisyssä elinolosuhteilla on erittäin suuri merkitys. Sijoita häkki vedottomaan paikkaan ja pidä huonelämpötila vähintään 10 °C:ssa. Huomioi, että vastasyntyneet, märät poikaset vaativat vähintään 18 °C huonelämpötilan. Kun kuljetat chinchillaa, pakkaa matkaboxi huolellisesti ja laita boxin ympärille kylmällä ilmalla lämmin peitto/kassi, joka estää, ettei tuuli pääse boxiin.



Sienitulehdus (nk. fungus)

Oireet ja syyt: Karvaa lähtee (yleensä ensin) silmien ja kuonon ympäriltä, korvista ja/tai tassuista ja myöhemmin myös muualta kehosta. Karvattomien alueiden iho saattaa olla punainen/pinkki ja ärtynyt jossain tapauksissa jopa lohkeileva/rupinen, hilseilevä ja niin ärtynyt, että chinchilla raapii kyseisiä alueita voimakkaasti. Altistavina tekijöinä ovat esim. kosteus ja stressi (-> vastustuskyvyn aleneminen).


Fungus

Hoito: Chinchilloille on olemassa ns. Fungus STOP -jauhetta, jota sekoitetaan kylpyhiekkaan ja se tuhoaa sienen. Fungusta voi hoitaa myös apteekista saatavilla ihmisten sieni-ihottumien hoitoon tarkoitetuilla Daktarin ja Canesten emulsiovoiteilla. Sieni-itiöt leviävät turkista myös ympäristöön, joten häkki, pesäkoppi ym. tulee desinfioida esim. Virkon-desinfiointiaineella. Joskus Fungus saattaa olla niin voimakas, että cincu raapii ihon verille asti ja iho tulehtuu sekä saattaa muodostua mätäpaiseita. Tällöin hoitoon voidaan tarvita myös antibioottikuuria. Näin voimakkaat kannat ovat onneksi harvinaisia.

Ehkäisy: Cincua ei ole suositeltavaa asuttaa terraariossa (sillä sinne kerääntyy helposti kosteutta) vaan häkissä. Jos omistat useita chinchilloja, käsittele ja hoida viimeisenä Fungus-chinchilla, jottet turhaan levitä käsissäsi ja vaatteissasi sieni-itiöitä lisää muihin chinchilloihin. Myös eristäminen muista chinchilloista voi olla tarpeen, varsinkin jos fungus-kanta on ärhäkkä.



Turkin pureminen

Oireet ja syyt: Chinchilla pureskelee karvat poikki kyljistä ja/tai hännästä ja joskus myös vatsasta. Syynä on usein stressi, jonka aiheuttaa esim. liian pieni häkki, meluisa ympäristö, tylsistyminen tai asuintoverin pomottelu. Syynä voi olla myös puutteellinen ruokavalio.
Hoito: Pyri minimoimaan stressi. Hanki pesäkoppi, jos sitä ei ole. Varmista, että häkki on sijoitettu rauhalliseen paikkaan ja että se on riittävän kokoinen. Tarkista myös ruokavalio, sillä joskus karvan pureskelu voi johtua mm. kalkin puutteesta. Turkinpurija naaras opettaa tavan helposti poikasille, joten jalostuskäyttö ei ole suositeltavaa.


Turkinpurija chinchilla



Kouristukset ja epilepsia

Oireet, syy ja hoito: Eläin saa kouristuksia, jotka näyttävät jonkinlaisilta halvauksilta. Tämän voi aiheuttaa puutteellinen ruokavalio (kalkin ja/tai A- tai B-vitamiinin puute), epilepsia, stressi, kipu, suolitukos, raskaus (hormonit) tai herkut (esim. rusina). Jos kyseessä on puutostila, hoitona annetaan 2-3 viikon kuurina monivitamiinivalmistetta (esim. Tehovitol, apteekista) ja kalkkia tai esim. Aptus vitamins Multidog (koirien kalkki-hivenaine-vitamiinivalmiste, saa apteekista, annostus 1/8 tabletti/vrk). Jos cincusi saa kohtauksia herkkujen saannin jälkeen, älä anna herkkuja lainkaan. Jos kyseessä on epilepsia, on siihen mahdollista saada lääkitys (lääkityksen käytöstä chinchilloilla on tosin melko vähän tietoa vielä). Suolitukosta hoidetaan kuten otsikon "Ummetus ja suolistotukos" alla neuvotaan. Kaikki mahdolliset stressitekijät on pyrittävä eliminoimaan. Jos chinchillasi on saanut kouristuskohtauksen, kirjoita itsellesi ylös päivämäärä ym. tarpeelliset tiedot, sillä jos myöhemmin tulee uusi kohtaus, diagnoosin teko voi olla helpompaa, kun tiedot on merkitty muistiin. Pyri antamaan ruoka aina samaan aikaan illalla: tämä saattaa pienentää kohtausriskiä sellaisella cinculla, jolla siihen on taipumusta.

Ehkäisy ja muuta: Oikea ruokavalio. Huomaa myös, että jos kyseessä on epilepsia, niin se saattaa olla perinnöllinen, joten cincuepileptikoita ei tule käyttää jalostukseen.



Diabetes eli sokeritauti

Diabetekselle altistaa lihavuus, riittämätön liikunta ja vääränlainen ruokavalio (+perimä), joten oikea ruokavalio ja riittävä liikunta on tämänkin sairauden ehkäisyssä kaikkein tärkeintä. Diabeteksen oireita ovat mm. lisääntynyt juominen, laihtuminen, lisääntynyt virtsaaminen ja väsymys. Runsassokeristen herkkujen, kuten rusina ja muut kuivatut hedelmät, on joidenkin tutkimusten mukaan arveltu altistavan cincua diabetekselle, joten kehotan rajoittamaan näiden herkkujen antamista hyvin vähäiseksi. Muista, että tuore ruoka ei kuulu chinchillan ruokavalioon. Diabetesta sairastava chinchilla saa insuliinipistoksia tarpeen mukaan.

Muuta: Huomaa, että cincudiabeetikoita ei tule käyttää jalostukseen.
 

Karvarengas peniksessä

Oireet: Uroksen penis on jatkuvasti ulkona ja se on turvonnut jopa tulehtunut. Hoitamattomana aiheuttaa penikseen jopa kuolion.


Peniksessä karvarengas.

Syy: Karvaa on kietoutunut tiukaksi renkaaksi uroksen peniksen ympärille (esim. kun uros on paritellut/yrittänyt paritella naaraan kanssa). Karvarengas estää peniksen sisään vetämisen. Hoitamattomana karvarengas aiheuttaa tulehduksen tai jopa kuolion.

Hoito: Pidä eläin tukevasti paikoillaan. Vedä penis ulos siten, että saat karvarenkaan näkyviin ja poista varovasti turvotusta aiheuttavat karvat. Muista olla varovainen käsitellessäsi penistä ja missään tapauksessa karvarengasta ei saa irrottaa väkisin! Jos olet epävarma, vie eläin eläinlääkärille, joka suorittaa toimenpiteen.

Ehkäisy: Urosten penikset tulisi tarkistaa aika ajoin (varsinkin naaraiden kanssa elävien).



Lämpöhalvaus

Korkeassa lämpötilassa (esim. kesällä) chinchillat voivat saada lämpöhalvauksen. Chinchillat on varsin herkkiä lämpöhalvaukselle, sillä niillä ei ole yhtä tehokasta ”jäähdytysjärjestelmää” kuin meillä ihmisillä (hikoilu) ja lisäksi niillä on paksu, tiheä turkki, joten niiden ruumiinlämpö saattaa nousta helpostikin liian korkeaksi. Lämpöhalvauksen riskiä lisää mm. korkea ilman kosteus, huono ilmastointi, riittämätön vesi, ikä (vanhuus), lihavuus ja naarailla (loppu)tiineys.

Oireet: Lämpöhalvauksen tai sen uhan oireita ovat nopea hengitys, kuolaaminen, tasapainohäiriöt, löysät papanat/ripuli, apaattisuus ja/tai tajuttomuus. Nopea hoito on tärkeää, sillä lämpöhalvaus johtaa helposti kuolemaan.

Hoito: Jos eläin on tajuton ja sen ruumiinlämpötila on korkea, vie chinchilla viileään paikkaan ja anna ruumiin lämpötilan laskea normaaliin (38-39 astetta), mutta ei alla tämän. Voit käyttää apuna myös kosteaa, viileää pyyhettä. Kun chinchilla tulee kunnolla tajuihinsa, anna sille muutama pisara haaleaa hieman suolaista vettä. Jos ruumiinlämpötila laskee alle normaalin, toimi toisinpäin ja yritä saada ruumiinlämpötila takaisin normaaliksi. Jos eläin ei ole tajuton, mutta sillä on muita oireita, viilennä sen oloa välittömästi. Lue kohta "Ehkäisy".

Ehkäisy: Oikeanlainen asumus ja ilmastointi (viilennys) kesällä. Myös vuolukivi ja marmorilaatat ovat hyvä lisä häkissä, sillä ne pysyvät viileinä pitkään, varsinkin jos niitä käyttää välillä pakastimessa. Sopiva lämpötila on 15-20 (max. 25) °C ja ilman suhteellinen kosteus olisi hyvä olla korkeintaan 50 %. Reilusti yli 25 asteen lämpötila saattaa olla chinchillalle kohtalokas. Huomioithan, että propellituulettimesta ei oikeastaan ole hyötyä chinchillalle, sillä tuuletinhan vain pyörittää lämmintä ilmaa ympäriinsä. Chinchilla kun ei hikoa, niin tuuletin ei helpota sen oloa samalla tavalla kuin meidän ihmisten.



Tassunpohjatulehdus

Chinchillan tassunpohjien yleisin ongelma on kovettuvat ja kuivuminen. Varsinaisen tassunpohjatulehduksen oireina ovat tassunpohjien voimakas punoitus/turvotus, haavaumat, veren vuotaminen, märkäpaiseet, ontuminen ja/tai liikkumishaluttomuus. Erittäin paha tulehdus voi johtaa jopa verenmyrkytykseen. Jos vaiva ei ole paha, tulehdusta voidaan hoitaa kotikonstein puhdistamalla tassut desinfioivalla (ei-kirvelevällä) aineella ja levittämällä tassuihin ohuelti haavojen hoitoon tarkoitettua voidetta (esim. Terra Poly Vet). Jos vaiva on jo edennyt pahaksi, on cincu vietävä eläinlääkärille. Tassunpohjatulehduksen hoito saattaa olla pitkäaikaista. Toisinaan cincujen tassun pohjat saattavat hieman punoittaa ilman, että kyseessä olisi mitään vakavampaa. Tassuja kannattaa kuitenkin seurata ja rasvata tarvittaessa. Tassunpohjatulehduksen riskiryhmään kuuluvat kantavat naaraat, vanhat ja/tai ylipainoiset cincut.


Orret häkissä ehkäisevät tassunpohjatulehdusta ja ovat myös mukava virike.

Ehkäisy: Erittäin hyvä vinkki ärtyneisiin jalkapohjiin ja niiden ehkäisyyn on tavallisten tasojen vähentäminen ja niiden korvaaminen pajusilloilla ja orsilla (+riippumatoilla). Eli häkki sisustetaan epätasaisella alustalla. Tällöin chinchillat käyttävät koko jalkapohjaa vaihtelevasti, eivätkä vain kantapäätä, jonne ongelma usein muodostuu. Lisäksi ehkäisyssä tärkeää on oikea ruokavalio, puhtaat ja imukykyiset kuivitteet, hygienia, liikunta ja tassunpohjien rasvaus tarvittaessa. 


Kuvassa olevan chinchillan kantapäät ovat ärtyneet ja niissä on kovettumia.



Murtumat ja tapaturmat

Syy: Murtuman voi aiheuttaa esim. eläimen korkealta putoaminen (häkki, jaloittelu), vapaana juostaessa putoavan esineen alle tai oven väliin jääminen, tassun juuttuminen verkon tai pinnan väliin, vääränlainen käsittely jne.

Hoito: Eristä eläin muista eläimistä ja soita eläinlääkärille! Jos chinchilla yrittää purra murtumaa, tee jäykästä pahvista sille kaulus, jolla voit yrittää estää murtuman puremisen. Mene eläinlääkäriin!

Ehkäisy: Leluja ja virikkeitä hankkiessa pitää varmistaa, ettei cincu voi mitenkään jäädä leluun jumiin sitä jyrsiessä tai sillä touhutessa, eikä se ole muutenkaan vaarallinen (esim. myrkyllinen, muovia, teräviä osio). Huomioi, että chinchilla mahtuu uskomattoman pienistä raoista ja voi siten jäädä kohtalokkaasti jumiin esim. heinäpalloon, taikakuutioihin tai vaikkapa vääränlaiseen heinätelineeseen. Opettele myös käsittelemään chinchillaa varmoin ja rauhallisin ottein.



Masentuminen

Masentumisen oireita ovat esim. ruokahalun puute (-> laihtuminen) tai apaattisuus. Chinchilla saattaa masentua esim. stressin takia tai lajitoverin puutteen vuoksi ja jälkimmäisessä tapauksessa lajitoverin hankinta on ehdoton.



Stressi

Stressi saattaa aiheuttaa chinchillalle monia ongelmia kuten vatsavaivoja, käyttäytymishäiriöitä (turkin pureskelu ja aggressivisuus), laihtumista sekä se alentaa eläimen vastustuskykyä ja siten se altistaa monille sairauksille. Pyri eliminoimaan turhat stressitekijät pois. Chinchillaa saattaa stressata esim. liian pienestä häkistä, uudesta kodista tai vääränlaisesta käsittelystä.

HUOM! Kun chinchillaa muuttaa uuteen kotiin, se on sille aina tietynlainen stressitilanne. Täten anna sen kotiutua rauhassa ja etene eläimen ehdoilla!


© Maarit Lähdesmäki


<--Takaisin