Historiaa, hankinta ja luonne...



Chinchilla, Chinchilla lanigera, on peräisin Chilen, Perun, Bolivian ja Argentinan Andeilta. Chinchilla on saanut nimensä chincha-intiaaneilta, jotka käyttivät chinchillaa ruokana ja vaatteinaan.  Luonnonvaraiset chinchillat ovat uhanalaisia niiden turkkien hyväksikäytön vuoksi.

Chinchilla on hämärä- ja yöeläin, joka on aktiivisimmillaan iltaisin, öisin ja aamuvarhain. Päivät se pääasiassa torkkuu, mutta heräilee kyllä tarpeen tullen. Chinchilla on luonteeltaan "kissamainen", älykäs, seurallinen, utelias, aktiivinen ja yleensä myös omatahtoinen. Jotkut yksilöt ovat hyvin vilkkaita, toiset taas rauhallisempia. Aikuinen lemmikkichinchilla painaa yleensä noin 500–800 grammaa. Chinchilla elää oikealla hoidolla noin 10–18 vuotta, jopa yli 20 vuotta! Chinchilla on varsin hajuton eläin.

Chinchilla maksaa noin 70–150 euroa (ja siitä ylöspäin) ja häkki, riippuen millaisen ostaa tai rakentaa, noin 40–300 euroa. Chinchillan perushoito/ylläpito ei kovin paljoa maksa, mutta toki aina tulee varautua pahimpaan eli eläinlääkärikuluihin. Chinchillat ovat kylläkin yleensä oikein hoidettuina hyvin terveitä eläimiä.

Chinchilloja voi ostaa mm. kasvattajilta (viralliset ja epäviralliset) ja eläinkaupoista. Itse suosittelen suosimaan kasvattajia, sillä heillä chinchillat yleensä kasvavat kotioloissa, ovat käsittelyyn tottuneita ja kesyjä. Chinchillayhdistyksen hyväksymät, viralliset kasvattajat löytyy SLC:n kotisivuilta. 


Käsittely

Käsittele chinchillaa varmoin ja rauhallisin ottein. Chinchillan käsittelyssä tulee aina olla varovainen, joten opasta vieraitasi chinchillan käsittelyssä. Liian reipas käsittely tai eläimen pelästyminen voivat aiheuttaa myös karvatuppojen pudottamisen. Karvatuppojen pudottaminen on chinchillan puolustusmekanismi. Karvan takaisin kasvaminen kestää kuukaudesta jopa puoleen vuoteen riippuen mistä kehon osasta on kyse. On myös muistettava, että mikä tahansa eläin voi pelästyessään tai sairaana ollessaan käyttäytyä arvaamattomasti.

Chinchillaa käsitellään siten, että eläin on toisella kämmenellä tai esim. alustan päällä ja toisella kädellä pidetään eläimen hännän tyvestä kiinni (ns. häntäote). Hännästä ei saa pitää muualta kiinni kuin tyvestä, koska häntä voi vahingoittua muualta pidettäessä. Huomio myös, että häntää ei saa vääntää tai taittaa. Tokikaan rauhallista ja kesyä chinchillaa ei tarvitse jatkuvasti pitää häntäotteessa vaan häntäotetta voi käyttää esim. kun chinchillalla on vauhtia hieman liikaa käsittelyn aikana. Ole varovainen antaessasi chinchillan pienelle lapselle syliin, sillä lapsen voi olla vaikea hallita chinchillan nopeita (ja joskus arvaamattomia) liikkeitä ja täten aikuisen tulisikin aina valvoa ja opastaa lasta chinchillan käsittelyssä. Chinchilla ei mielestäni sovi lemmikiksi (yksin hoidettavaksi) pienille lapsille ruokavalionsa, käsiteltävyytensä ja pitkän elinikänsä vuoksi.

Ruokinta



Chinchillan pääravintoa on kuivattu heinä (esim. Timotei-sekaheinä). Heinän lisäksi chinchilla syö erityistä chinchillapellettiä. Hyvä pellettimerkki on mm. Teurlings, joka on ns. puristepelletti. Ns. mixejä ei cincuille voi suositella, koska chinchillat ovat sen verran persoja, että valikoivat seoksista vain osan, josta voi seurata puutostiloja ja lihomista. Monien seoksien ravintoarvo on myös hyvin alhainen. Jyrsijöiden jyväsekoitukset, siementangot ja pähkinät ovat ehdottomasti vahingollista ruokaa chinchillalle. Pähkinät sisältävät runsaasti rasvaa, jota chinchilla ei suurissa määrin pysty käyttämään ravitsemuksellisesti oikein hyväkseen ja liikarasva saa aikaan chinchillan elimistön rasvoittumisen (mm. rasvamaksa). Siementangot sisältävät usein sokeria/hunajaa, jota tulisi chinchillan ruokavaliossa välttää. Lisäksi siementangot (kuten myös siemenseokset/mixit) sisältävät usein epämääräisiä siemeniä ja esim. kuivattuja maissin jyviä, jotka sulavat huonosti ja tukkivat suoliston. Niiden syömisen seurauksena voi olla vakava sairastuminen.

Raikasta vettä tulee aina olla tarjolla. Lisäksi häkissä on oltava jyrsittävää esimerkiksi Siporex-kivi (saa rautakaupasta) tai kuivatettuja pajun tai omenapuun oksia. Oksat puhdistetaan huolellisesti pesemällä ne kuumalla vedellä ja kuivatetaan kuiviksi ennen häkkiin laittoa. Kuivumisprosessia voi nopeuttaa laittamalla oksat saunaan tai uuniin.

Chinchillan heinän tulee olla hyvälaatuista eli kuivaa, vihertävää, homeetonta ja hyväntuoksuista. Vesi vaihdetaan mielellään joka päivä, jotta se pysyy raikkaana. Vesipullo puhdistetaan pulloharjalla joka viikko, ja pilli esimerkiksi piipunstrassilla ainakin pari kertaa kuukaudessa, ettei levää pääse muodostumaan. Chinchilla ruokitaan mielellään iltaisin, kun eläin on aktiivisimmillaan ja alkaa touhuta häkissään. Heinää pidetään jatkuvasti tarjolla. Nuorten ja kasvavien cincujen pelletin määrää ei tulisi rajoittaa. Ne syövät ja tarvitsevat enemmän pellettiä kuin aikuiset, koska ne ovat kasvuvaiheessa ja kuluttavat siten enemmän. Yleensä myös aikuiset chinchillat osaavat itse säännöstellä pelletin määrän oikeaksi. Aikuinen chinchilla syö pellettiä päivässä noin kaksi ruokalusikallista.

Herkkupaloina chinchillalle voi antaa mm. näkkileivän palan tai kuivattua voikukan lehteä, mutta vain muutamia kertoja viikossa ja silloinkin vain pieniä annoksia. Tuore ruoka (vihannekset, hedelmät, ruoho jne) kuuluvat kiellettyjen ruokien listalle, koska ne sekoittavat vatsan mikrobitasapainon, ja aiheuttavat siten helposti ripulia. Chinchillalle ripuli voi iskeä hyvin rajuna, ja johtaa esimerkiksi suolistotulehdukseen ja siitä eteenpäin keuhkokuumeeseen, joka johtaa helposti chinchillan kuolemaan, joten tuore ruoka on parempi pitää pois chinchillan ruokavaliosta. Rusinat ja muut kuivatut hedelmät sisältävät luonnostaan paljon sokeria, joka ei ole hyväksi chinchillan elimistön sokeriaineenvaihdunnalle, joten niitä tulee välttää.

Ylimääräisiä vitamiini- ja muita ravinnelisiä terve, laadukkaasta pellettiä ja heinää syövä chinchilla ei tarvitse. Jalostusnaaraat ja sairaat chinchillat ovat asia erikseen.

Luonnonvaraisten chinchillojen ravinto koostuu pääasiassa kasvien eri osiosta ja seuduilla, joilla luonnonvaraiset chinchillat elävät, maasto on hyvin karua ja kuivaa.


Lue lisätietoja ruokinnasta/pelleteistä TÄRKEÄÄ!

Lue heinäpelleteistä/briketeistä


Häkki

Häkin tulisi olla kooltaan mahdollisimman suuri (esim. 1 m x 1 m x 1 m) ja turvallinen, ettei eläin pääse loukkaamaan itseään. Liian pieni häkki voi aiheuttaa chinchillalle mm. ummetusta ja käyttäytymishäiriöitä (esimerkiksi turkin pureskelua). Häkin vähimmäismitat 1–2 chinchillalle ovat pohjapinta-ala 0,4 neliömetriä (esim. 80 cm x 50 cm) ja korkeus 70 cm. Tukevat, kuivat oksat ovat myös erittäin hyviä, sillä niitä chinchilla tykkää järsiä. Lisäksi häkkiin on sijoitettava hyllytasoja, joilla eläin voi oleilla ja hyppiä.

Hyvä häkkimateriaali on sähkösinkitty minkkiverkko (silmäkoko 2,5 cm x 2,5 cm), koska se kestää chinchillan nakerteluyritykset parhaiten ja on helppo pitää puhtaana. Häkissä ei kannata pitää mitään muovista, jota eläin voisi järsiä, sillä muovin syöminen voi aiheuttaa ruoansulatusongelmia tai vahinkoa juuttuessaan esim. nieluun. Eläinkaupoissa myytävät isot fretti-, lintu- ja chinchillahäkit käyvät häkiksi, mutta kaikki muoviset osat kannattaa vaihtaa puisiin tai metallisiin materiaaleihin.

Koska chinchilla on hämäräeläin, sen on saatava torkkua häiriintymättä päivisin. Tämän takia häkissä on hyvä olla pesäkoppi tai muu kolo, jossa chinchilla saa olla rauhassa niin halutessaan. Chinchillan häkissä käytetään kuivikkeena purua, haapahaketta (esim. Mörttiröpö), puupellettiä tai muuta vastaavaa kuiviketta (esim. kissan helmet). Häkin siivousväli riippuu mm. häkin koosta ja asukkien määrästä, mutta perusohjeena voidaan sanoa, että häkki siivotaan kerran viikossa.

Häkki sijoitetaan valoisaan, mutta vedottomaan ja kuivaan paikkaan. Aurinko ei saa paistaa suoraan häkkiin, eikä häkkiä saa sijoittaa suoraa lämpöpatterin viereen, koska chinchilla on hyvin herkkä lämpöhalvaukselle. Sopiva lämpötila on 15-25 °C ja ilman suhteellinen kosteus saa olla korkeintaan 50 %. Chinchillaa ei voi pitää ulkona.


Liikunta, virikkeet ja lelut


Chinchillan on päästävä häkistään huoneeseen jaloittelemaan mahdollisimman usein. Chinchillat tykkäävät yleensä järsiä kaikkea, mitä eteen tulee mm. sähköjohtoja, joten sinun täytyy piilottaa tai suojata kaikki sähköjohdot, ettei chinchilla tuhoa johtojasi. Chinchilla voi saada sähköjohtoja järsiessään myös tappavan sähköiskun. Chinchillat järsivät yleensä myös tapetteja, listoja, verhoja, huonekasveja ja huonekaluja, jos chinchillaa ei vahdi jaloittelun aikana.

Cincuille myydään myös juoksupalloja, -lautasia ja -pyöriä. Näitä ostaessa on tärkeää kiinnittää huomiota, että kuntoilulelu on juuri oikeanlainen. Jos paketissa on cincun kuva, se ei automaattisesti tarkoita, että lelu olisi cinculle turvallinen. Vääränlaiset juoksupyörät, -lautaset ja -pallot saattavat aiheuttaa cinculle vaaratilanteita ja terveydellisiä ongelmia. Cinculle oikeanlainen juoksupyörä ei ole muovia, on umpinainen eikä siinä ole keskellä tai edessä tukirautoja. Juoksupallon on oltava kooltaan riittävän suuri (halkaisija väh. 31–32 cm). Juoksulautanen näyttää tältä. Oikeanlaisia juoksuleluja voi tilata mm. osoitteesta www.chinworld.com.

Häkkiin voi laittaa virikkeeksi esim. isoja pahvisia putkia, kuivatettuja paksuja ja ohuita oksia, vessapaperirullia (leikkaa "propelleiksi"), viinipullotelineen (huomioi, ettei telineessä ole teräviä nauloja!), riippukeinun (huomioi, että cincu saattaa loukata itsensä riippumaton ketjuihin, joten kiinnityssysteemi kannattaa miettiä tarkkaa, esim. tällainen on parempi kuin roikkuvat ketjut). Leluja ja virikkeitä hankkiessa  pitää varmistaa, ettei cincu voi mitenkään jäädä leluun jumiin sitä jyrsiessä tai sillä touhutessa, eikä se ole muutenkaan vaarallinen (esim. myrkyllinen). Huomioi, että chinchilla mahtuu uskomattoman pienistä raoista ja voi siten jäädä kohtalokkaasti jumiin esim. heinäpalloon, taikakuutioihin tai vaikkapa vääränlaiseen heinätelineeseen.


Turkin hoito



Chinchillan on saatava kylpeä chinchillan hiekassa, jotta sen turkki puhdistuisi liasta ja rasvasta sekä pysyisi ilmavana ja hyvässä kunnossa. Sopiva kylpytiheys riippuu mm. chinchillan turkin laadusta ja käsittelytekniikastasi (rasvaiset ja hikiset kädet rasvoittaa turkin nopeasti), mutta yleensä hiekkakylpy on hyvä tarjota 4-7 kertaa viikossa, vähintään 2-3 kertaa viikossa. Joillain cincuilla runsas kylpyjen määrä aiheuttaa korvien ja tassujen liiallisen kuivumisen, jolloin jokapäiväiset hiekkakylvyt kannattaa jättää pois ja kylvettää cincua hieman harvemmin. Tassun pohjia voi myös rasvata hajusteettomalla ja myrkyttömällä perusvoiteella (esim. Erisan).

Kylpyhiekkaa laitetaan tukevaan, laakeaan astiaan noin 2–5 cm, jotta eläin voi kieriä siinä kunnolla. Hiekkaa ei yleensä kannata pitää jatkuvasti häkissä, koska chinchilla käyttää sitä helposti vessana. Uusi kylpyhiekka vaihdetaan edellisen erän likaannuttua (eli silloin kun se tuntuu sormien välissä rasvaiselta). Hiekkaa voi myös puhdistaa papanoista esimerkiksi siivilällä. Laadukas cincuhiekka on hieman karkeaa, ei siis jauhomaista. Hyviä hiekkamerkkejä ovat esim. Wittemolen ja Carrera. Chinchillan turkkia ei pestä vedellä. Jos eläin vahingossa kastuu, pitää eläin kuivata esimerkiksi hiustenkuivaajalla, mutta pidä kuivain kaukana eläimestä, ettei kuivain polta chinchillan ohutta ihoa. Chinchillan kynsiä ei leikata.

Chinchillan turkkia voi myös kammata ja se onkin suositeltavaa esim. karvanlähtöaikaan, mutta välttämätön hoitotoimenpide se ei ole. Kampaukseen soveltuu hyvin koiran/kissan pehmeä karsta ja kampa, jossa piikkien väli noin 3–4 mm. Kampaustekniikoita on monia, esim. ensin aloitetaan kampaus karstalla ja sen jälkeen viimeistellään kammalla. Tai suoritetaan koko kampaus kamman avulla. Chinchilla kammataan vastakarvaan eli hännästä nenään päin.

Lue turkin kampausvinkkejä


Aiheuttaako allergiaa?



Chinchilloissa, kuten muissakin eläimissä, allergiaa aiheuttavat proteiinit, joita on hilseessä ja eritteissä. Kuitenkin itse chinchillat eivät allergisoi kovin herkästi niiden paksun ja tiheän turkin ansioista. Tulee kuitenkin muistaa, että kaikki allergiat ovat yksilöllisiä: toisille chinchilla sopii, tosille taas ei. Huomauttaisin myös, että purut, kylpyhiekka ja heinät pölyävät. Tiedän monia ihmisiä, joilla on chinchilla allergiasta/astmasta huolimatta, mutta myös sellaisia tapauksia, joille itse cincu aiheuttaa allergisia oireita. Tarvikkeiden pölyävyyttä voi vähentää käyttämällä kuivikkeena tavallisen purun sijaan haapahaketta (esim. Mörttiröpö). Kylpyhiekaksi suosittelen karkeampaa chinchillan hiekkaa (esim. Wittemolen tai Carrera), joka ei pölyä yhtä paljon kuin jauhomaiset hiekat (esim. Puik tai Bunny). Suosittelen myös ilmanpuhdistimen hankintaa. Heinä on chinchillan pääravinto, eikä sitä voi ruokavaliosta jättää pois. Heinän voi kuitenkin antaa briketin muotoon puristettuna (timotei-briketit), jolloin se ei pölyä juuri lainkaan.


Lisääntyminen



Chinchilla tulee sukukypsäksi noin 3–7 kuukauden ikäisenä. Naaraan koosta riippuen aikaisin astutusikä on kuitenkin noin 10–12 kuukautta eli tätä nuorempaa naarasta ei saa päästä tekemisiin sukukypsän uroksen kanssa. Pariskunnan väreillä on myös väliä, sillä tietyissä väriyhdistelmissä (valkoisten väriryhmän eläimet keskenään ja velvet + velvet) esiintyy ns. letaalitekijöitä, jotka aiheuttavat sikiöille kehityshäiriöitä tai kuoleman. Letaalitekijöistä aiheutuu naaraan terveydelle riskejä tiineysaikana ja synnytyksen yhteydessä. Keskenään liian läheistä sukua olevilla chinchilloilla ei saa teettää poikasia.

Chinchillan kantoaika on todella pitkä noin 111 vuorokautta. Chinchilla on omatoiminen synnyttäjä ja se synnyttää yleensä 1–3 poikasta.  Poikueet, joissa on 4–6 poikasta, ovat melko harvinaisia, ja yli 7 poikasen poikueita tavataan äärimmäisen harvoin. Poikaset syntyvät karvaisina ja silmät auki. Poikasten normaali syntymäpaino vaihtelee noin 30 ja 70 gramman välillä. Kiinteää ruokaa ne alkavat maistella jo muutaman vuorokauden ikäisinä. Poikasia kannattaa punnita digivaa'alla ensimmäisinä päivinä useammankin kerran. Jos paino on reilusti laskussa (5 gramman pudotus on normaalia), pitää poikaselle antaa lisämaitoa käsin tai ottaa isoin poikanen ajoittain pois, jotta heikoinkin saa imeä maitoa. Keinoruokintaan voi käyttää esim. ihmisten NAN-äidinmaidon korviketta.

Naaraan hiekkakylvyt kannattaa jättää pois noin viikkoa ennen synnytystä. Samoin synnytyksen jälkeen on hyvä pitää vielä viikon tauko hiekkakylvyistä alapään tulehdusten välttämiseksi. Myös poikaset voivat saada silmätulehduksen emon turkista varisevasta hiekasta. Kaksiviikkoiset poikaset voi päästä jo harjoittelemaan kylpemistä.

Kun synnytys käynnistyy, viimeistään tässä vaiheessa uros otetaan pois naaraan häkistä. On kuitenkin järkevää tehdä tämä jo hyvissä ajoin ennen arvioitua synnytysajankohtaa. Naaras tulee kiimaan (ns. poikaskiima) poikasten syntymän jälkeen, eikä uusi raskaus heti perään ole toivottavaa (tällaista astutusta kutsutaan takaisinparitukseksi, eikä se siis yleensä ole hyväksi naaraalle). Naaraan poikaskiima kestää yleensä kolmesta vuorokaudesta muutamiin viikkoihin. Kiiman aikana naaraan sukupuoliaukko on auki.

Poikaset vieroitetaan emosta noin 60 vuorokauden iässä. Poikasten vieroitus tarkoittaa niiden siirtämistä asumaan omaan häkkiin. Poikasten vieroitus on tärkeää, jotta emon maidontuotanto saadaan loppumaan sekä poikaset saavat opetella elämään itsenäisesti. Luovutusikäisiä poikaset ovat noin 3 kuukauden iässä.

Jos suunnittelet poikasten teettämistä, lue myös teksti Chinchillojen yhteiselosta.
Lue myös artikkeli Asiaa kasvatuksesta, jalostuksesta jne.

© Maarit Lähdesmäki